*

havaintojamatkanvarrelta

Venäjästä ja Kiinasta, yhdessä ja erikseen

Kolmisen vuotta sitten minulla oli tilaisuus matkustaa maanteitse Suomesta Kazakstanin kautta Kiinaan ja myöhemmin palata tältä samaiselta matkalta kuuluisaa Siperian rataa pitkin takaisin kotikonnuille. Valtaisa Venäjänmaa tuli siis kuljettua - ainakin osittain - läpi kahteen kertaan. Kiinassa olen tuon matkan jälkeen käynyt toistamiseen ja sielläkin pintateitse kuljettuja kilometrejä on kaiken kaikkiaan tainnut kertyä reilusti yli kymmenen tuhatta.

 

Edellä mainittu ei tietenkään tee minusta sen paremmin Venäjän kuin Kiinankaan asiantuntijaa. En anna tämän tosiasian kuitenkaan liikaa vaivata mieltäni ja esittää siitä huolimatta joitakin mietteitä näistä molemmista monesti suurvallaksikin mainituista maasta, yhdessä ja erikseen. Olenhan sentään jotain nähnyt. Ihan omin silminkin.

 

Venäjä on kooltaan valtava. Sen ymmärtää hyvin kun istuu viidettä vuorokautta yli lukuisten aikavyöhykkeiden kulkevassa junassa matkalla Mongoliasta kohti Moskovaa. Pelkästään luonnonvaroja ajatellen maan potentiaali on epäilemättä - ihan kuin kokonsakin - valtaisa. Tätä valtavaa potentiaalia ajatellen on hieman hämmentävää havaita, missä kunnossa Venäjän infrastruktuuri silmämääräisesti tarkastellen on. Rappiolla. Sosialistisen realismin jäljet näkyivät yhä suurten kaupunkien keskustoja lukuun ottamatta kaikkialla. Monet päätietkin olivat usein perin huonossa kunnossa ja rakennetun ympäristön tila yleisesti lohduton ja masentava.

 

Ei ihmetytä jos moisessa ympäristössä ei pahemmin innovoida vaan juodaan mieluummin vaikkapa vodkaa. Muistan monesti kuulleeni, että venäläiset miehet elävät keskimäärin alle kuusikymppisiksi. Tarkistin. Vuosituhannen vaihteessa näin olikin, mutta ei ole enää [1]. Vaikka miesten keskimääräinen elinikä on noussutkin useita vuosia yli kuudenkymmenen, Venäjällä on yhä suuri kansanterveysongelma. Jos tätä Vanity Fairin artikkelia [2] on uskominen, tällä hetkellä 15-vuotias venäläinen nuorimies voi odottaa elävänsä kolme vuotta lyhyemmän elämän kuin ikätoverinsa Haitissa. Melko surullinen ennuste, sekä venäläiselle teinipojalle että hänen kotimaalleen.

 

Omat ongelmansa on Kiinallakin. Satuin matkustamaan viimeksi Pekingiin tammikuussa 2013, jolloin kaupunki kärsi maailmanennätysarvoja rikkoneista ilmansaastelukemista. Näkyvyys savusumun läpi maan pinnallakin oli vain muutamia satoja metrejä. Kiinalaiset ovat kovia tupakkamiehiä, joten miesväestö tuntui puhdistavan hengitysilmaansa lähinnä vetämällä sitä savukkeen filtterin läpi. Myös Kiinan kansanterveysasioissa näyttää siten olevan kehitettävää sekä makro- että mikrotasolla.

 

Tämä ei kuitenkaan näytä kiinalaisia hidastavan, sillä maassa yleisesti vallalla oleva toimeliaisuus on kunnioitusta herättävää. Jos arvata pitäisi, maassa on jo nyt maailman laajin - tai ainakin uusin ja hyväkuntoisin - moottoritieverkko. Uudet tiet ovat hämmästyttävän hyviä ja niitä rakennetaan koko ajan lisää ja kaikkialla ympäri Kiinaa. Sama pätee rautateihin. Luotijunaverkko laajenee suorastaan silmissä. Pelkästään Kiinan infrastruktuurihankkeita sivusta seuraillessa ei lainkaan ihmetytä, miksi Kiina on noussut yhdeksi maailman johtavista taloudellisista suurvalloista. Tekemisen meininki ja tahti maassa on omien havaintojeni mukaan huima.

 

Kumpikaan näistä enemmän tai vähemmän totalitaarisesti hallitusta maasta ei ole mikään mallioppilas mitä tulee kansalaisoikeuksiin tai vaikkapa korruptioon. Tätä taustaa vasten on hieman merkillistä, miten suuresti Venäjän ja Kiinan kehityssuunnat kuitenkin eroavat toisistaan. Kiina ei liiemmin pidä melua itsestään. Venäjä taasen käyttäytyy tätä nykyä ulkopolitiikassaan perin aggressiivisesti, tekisipä mieleni sanoa takki auki, oletettuja sotilaallisia lihaksiaan pullistellen. Väistämättä tulee mieleen ajatus: laittaisivat oman maansa kuntoon ensin. Työsarkaa olisi.

 

Venäjä ei raaka-aineiden lisäksi taida tuottaa oikein mitään merkittävää. Kiina taas tuntuu tätä nykyä tuottavan kaiken mahdollisen maailmassa. Ei ole vaikea ennustaa, kumpi näistä toimintamalleista kantaa valtiollisella tasolla pidemmälle ja on kestävämpi, ja kumpi niistä johtaisi siihen "oikeaan" suurvalta-asemaan, johon Venäjä tuntuu niin kovin, lähes pakkomielteenomaisesti, haluavan palata. Räyhäämällä kunnioitusta on vaikea saada. Se vaatii yleensä erilaisia, pitkäjänteisempiä tekoja. Niin ihmiselämässä kuin valtiotasollakin.

 

Venäjän ja niin sanotun lännen välien viilennyttyä Ukrainan kriisin myötä aika ajoin silmiini on sattunut spekulaatioita siitä, miten Venäjä hakee uusia kumppaneita idästä liittoutuen jossain muodossa läheisesti Kiinan kanssa. Ja länsi vapisee. Tällaista skenaariota pidän kuitenkin sangen epätodennäköisenä. Miksi äärimmäisen käytännölliset ja vuosikymmenien aikajänteellä tekemisiään suunnittelevat kiinalaiset sekaantuisivat kumppanuustasolla geopoliittisilla areenoilla arvaamattomasti käyttäytyvään Venäjään, maahan jonka poliittinen suunnitelmallisuus näyttää välillä rajoittuvan vain muutamaan kuukauteen. Tällaiseen en usko paperilla kommunistisen mutta käytännössä varmaankin maailman markkinataloushenkisimmän maan Kiinan ryhtyvän. Sehän olisi huonoa bisnestä.

 

Kaiken hyödyn Kiina tosin varmasti Venäjän ja länsimaiden viilentyneistä väleistä ottaa irti. Ja jää saamapuolelle. Tässäkin.     

 

 

Viitteet:

 

[1] http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Russian_male_and_female_life_expe...

 

[2] http://www.vanityfair.com/online/daily/2014/03/numbers-vladimir-putin-do...

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tein saman Siperia-Kiina-matkan edestakaisin vuonna 1976 (mutta Mantsurian kautta) ja olen sen jälkeen liikkunut ympäri NL:a ja Venäjää työn merkeissä. Sen verran minusta on tullut "asiantuntija" että voin todeta, että Venäjän infra on parantunut huomattavasti 1990-luvulta tähän päivään. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä ja maasta löytyisi parempia kohteita kuin armeijan modernisointi...

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/83199-trans...

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/02/17/...

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82850-lento...

Käyttäjän havaintojamatkanvarrelta kuva
Tomi Tölli

Kas, kiintoisaa. Osaatko sanoa notkahtiko infran taso tai maan yleisilme Neuvostoliiton kaaduttua 90-luvulla? Olivatko asiat siis Neuvostoliitossa paremmin kuin Jeltsinin Venäjällä?

Sosialistisen realismin jättämät jäljet kaupunkikuvaan säilyvät pitkään. Olen monesti miettinyt tätä vieraillessani entisen itäblokin kaupungeissa nykyisessä EU:ssakin. Vaikka rakennukset korjattaisiinkin, kaavoitus jää. Sosialismin ihanteiden mukainen kaupunkiarkkitehtuuri kun oli mittakaavaltaan kovin mahtipontista eikä oikein kotoisaa. Kadut valtavan leveitä, rakennukset ylisuuria yms. Tämä muuttuminen (tai muuttaminen) vienee vuosisadan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kiina ei tuota vaan Kiinassa tuotetaan. Tässä on pieni,mutta samalla merkittävä ero.

Käyttäjän havaintojamatkanvarrelta kuva
Tomi Tölli

Totta, mutta väittäisin ettei tämä ole sattumaa. Kiina on järjestänyt asiansa siten, että sinne on kannattanut investoida. Lisäksi nykyään taidetaan alkaa olla tilanteessa, jossa entisestä halpatuotantomaasta on tullut monen entisen "riistäjäyrityksensä" omistaja.

pekka numminen

"Kiina ei liiemmin pidä melua itsestään. Venäjä taasen käyttäytyy tätä nykyä ulkopolitiikassaan perin aggressiivisesti..."

Kiina ei ehkä käyttäydy aivan yhtä agressiivisesti kuin Putinin Venäjä viimeiset vuodet, mutta...

Kiina on hyvin röyhkeä ja käyttää sotilaallista voimaa valtavan Etelä-Kiinan meren valtaamiseen. Tässä merirajat siirretään muutaman kilometrin päähän Filippiinien, Vietnamin, Malesian ja Brunein rannikosta ja useamman tuhannen kilometrin päähän Kiinan rannikosta.

Toisaalta Kiian osallistuu myös Itä-Kiinan merellä olevien asuttamattomien saarien (rantaviivan siirtämiseen/merialueiden kaappaamiseen) vaatimiseen sotalaivoilla. Siellä on vastassa Etelä-Korea, Japani ja Taiwan.

Yhdysvaltojen hidasälyinen hallinto ei ole vieläkään saanut korjattua välejään Vietnamin kanssa, joka on Filippiinien, Taiwanin, Malesian, Etelä-Korean ja Japanin tavoin tärkeä voima Kiinan mahtia vastaan. Yhdysvaltojen pitäisi kiireellä rakentaa POTO (tai jollain muulla nimellä) organisaatio, joka puolustaa näitä maita Kiinaa vastaan.

Käyttäjän havaintojamatkanvarrelta kuva
Tomi Tölli

Tunnustan, että en ole perhetynyt Itä-Aasian merialueiden voimapolitiikkaan. Eipä siitä tosin paljon taideta länsimaissa uutisoidakaan. Vietnamin kasvavan merkityksen alueella voin hyvin ymmärtää. Jokunen vuosi takaperin tulin käyneeksi maassa ja aistin ilmapiirin olevan hyvin samaan tapaan yritteliäs ja eteenpäinpyrkivä kuin Kiinassakin.

Itse näkisin, että on vaikea kuvitella Kiinan ryhtyvän näkyviin ja näyttäviin sotatoimiin missään lähialueillaan, siis kuten vaikkapa Venäjä Ukrainassa. Tämä siksi, että moisella toiminnalla olisi epävakauttava ja haitallinen vaikutus kaupankäyntiin. Tulkintanihan on, että kaikken korkein arvo Kiinassa - siis ihan valtiollisellakin tasolla - on juuri tuo bisnes ja rahan tekeminen. Raha kun tuo lopulta myös valtaa. Ei sitä tarvitse asevoimin lähteä hakemaan.

Seppo Paasikallio

Yhdyavalloille puolustaminen on vaikeaa, kun se ei ole sitä koskaan harjoittanut. Sen sijaan hyokkäystoimintaan se on hyvin erikoistunut, jopa niin, että USAn asevoimat ovat kaikkein tärkein pankkiirieliitin voimavara tukemassa rahoittajien toiveita vastahankaisissa maissa.

Käyttäjän havaintojamatkanvarrelta kuva
Tomi Tölli

Mitenkähän sitten suu pannaan kun Yhdysvaltain pankit alkavat olla kiinalaisessa omistuksessa? Voiko tulla hetki, jolloin USA:n asevoimat ajaa maailmalla käytännössä kiinalaisen rahan etuja?

Ylikansallisilla korporaatioilla on aivan liikaa valtaa USA:ssa, tähän ajatukseen yhdyn. Niiden omistajuus on kuitenkin hyvin sirpaloitunutta eikä käsittääkseni kovinkaan läpinäkyvää. Kiintoisaa olisi tietää, kuinka paljon kiinalaisperäinen omistajuus on kasvanut vaikkapa 2000-luvun aikana.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eikös jenkkien kannalta toinen maailmansota alkanut vasta silloin, kun heidän kimppuun hyökättiin Pearl Harbourissa?

Toimituksen poiminnat