*

havaintojamatkanvarrelta

Mikä kumma pakolaiskriisi?

 

Pakolaisia, pakolaisia, pakolaisia. Lehdet ja sosiaalinen media ovat täynnänsä otsikoissa tyypillisesti Euroopan pakolaiskriisiksi nimettyä tilannetta käsitteleviä kirjoituksia. Niitä ei voi välttää. Ajattelin olla ottamatta aiheeseen julkisesti kantaa ja taistelin pitkään vastaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Minä kans! Aiheesta on varmaan sanottu kaikki mahdollinen ja paljon mahdottomuuksiakin, joten sekaan mahtunee vielä yksi mielipide.

 

Ensin terminologiasta. Sikäli kun käsitellään Suomen tilannetta ja maahan tulevia, Euroopassa papereitta vaelteleviin ihmisryhmiin kuuluvia henkilöitä, on nähdäkseni hieman harhaanjohtavaa kutsua heitä yleistäen pakolaisiksi. Rajan Suomeen ylitettyäänhän yksikään heistä ei sitä ole. Kaikista tulee turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakuprosessin aikana päätetään kuka pakolaisstatuksen saa ja kuka ei. Pakolaisstatuksen saaneista tulee pakolaisia ja muita kaiketi voisi kutsua vaikkapa siirtolaisiksi.

 

Mitä merkitystä tällä sitten on? Miksi saivarrella termeistä? Kun ajatellaan aiheesta käytyä keskustelua ja syntyviä mielikuvia, on termeillä nähdäkseni tärkeäkin merkitys. Vuonna 2014 Suomeen nimittäin saapui Maahanmuuttoviraston mukaan yhteensä 3651 turvapaikanhakijaa. Turvapaikkahakemuksia hyväksyttiin (sama lähde, eri taulukko) viime vuonna 1346 kappaletta. Tämä on noin 37 prosenttia. Siis vähän yli kolmannes. Kääntäen voidaan siis todeta, että lähes kaksi kolmasosaa tuli vain kokeilemaan kepillä jäätä, niin sanoakseni. Voidaan toki sanoa, että kaikki myönteisen turvapaikkapäätöksen oikeasti ansaitsevat eivät sitä saaneet. Totta. Toisalta voidaan myös olettaa, että jotkut saivat myönteisen päätöksen väärin perustein, joten oletan näiden ryhmien kutakuinkin kumoavan toisensa ja lukujen olevan pääpiirteittäin oikein.

 

Se, ovatko turvapaikan myöntämisen ehdot Suomessa reilut ja oikein, on tyystin erillinen keskustelu enkä puutu siihen tässä. Tiedostan myös, että tilanne voi vuonna 2015 olla erilainen, mutta viime vuoden lukuja voitaneen käyttää silti suuntaa-antavina, siis sikäli kun tilanteesta halutaan muodostaa kokonaiskuva.

 

Syyrian tilanne on kaoottinen ja monella syyrialaisella on hätä. Hengenvaarassa olevia ihmisiä tulee auttaa, tästä kai hyvin harva suomalainen on eri mieltä. Enkä ole minäkään. Mutta. Jos tarkastellaan Suomeen turvapaikanhakijoina tänä vuonna elokuuhun mennessä saapuneiden kansallisuuksia (edelleen Maahanmuuttovirasto) huomataan, että syyrialaisia on kokonaismäärästä ollut alle kolme prosenttia. Ei ole ihme, että Maahanmuuttovirastossakin valtakunnan päälehden mukaan ihmetellään missä ovat syyrialaiset. Suomen rajoilla kun heitä ole oikeastaan näkynyt lainkaan. Merkillistä. Lööppejä lukemalla kun tulee helposti siihen johtopäätökseen, että hädänalaisia syyrialaisiahan me täällä Suomessakin maahantulijoissa autamme.

 

Tilanne lienee joissain Euroopan muissa maissa hyvin erilainen ja jopa valtaosa potentiaalisista turvapaikanhakijoista saattaa olla Syyriasta. Näin ei kuitenkaan Suomessa näytä olevan. Siten syyrilaisten hädänalaisen tilanteen sotkeminen Suomeen tänä vuonna tulevasta turvapaikanhakijavirrasta käytyyn keskusteluun näyttäytyy melko kummallisessa valossa. Näillä kahdella asialla näyttäisi tällä hetkellä olevan hyvin vähän tekemistä keskenään, siis sikäli kun Suomen tilanteesta puhutaan.

 

Kiintoisasti, rohkenenko sanoa puolueellisesti, otsikoidussa – sillä vaikka Eurooppaan saapuvat turvapaikanhakijat antavat toki maailman pakolaiskriisistä väärän kuvan, niin pelkästään Euroopan tilannetta tarkastaltessa kuvahan on täysin oikea - Helsingin sanomien artikkelissa elokuulta kerrotaan Suomeen kuluvana vuonna saapuneiden turvapaikanhakijoiden olleen 78 prosenttisesti miehiä. Se on aika paljon. Tässä asiassa toisin ymmärrän näitä ilmeisesti pääosin terveitä ja yritteliäitä miehiä hyvin. Ihminen on opportunistinen eläin. Jos itse olisin heidän asemassaan, toimisin varmasti aivan samalla tavalla ja olisin Eurooppaan tulijoiden joukossa. Ottaisin selville kaikki säännöt ja porsaanreiät, ja käyttäisin sitten niitä sitten surutta hyväkseni. Internetin aikana se on perin helppoa. Sitä paitsi, eihän se sääntöjen hyödyntäjän syy ole jos säännöstö on laadittu siten, että siitä voi käyttää myös väärin tai tavalla, jota niiden laatija ei ollut ajatellut. Moinenhan on pikemminkin kunnioitettavaa yritteliäisyyttä.

 

Summa summarum: Suomeen siis tulee kuluvana vuonna tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita, jotka ovat pääosin parhaassa iässä olevia miehiä, selvästi yli puolet heistä ei lopulta ole pakolaisia lainkaan, eikä juuri kukaan ole syyrilainen. Kuinkas tässä näin kävi? Suomalaista mediaa seuraamalla saa helposti hyvin erilaisen käsityksen meneillään olevasta ”pakolais” -kriisistä Suomessa. Vai kuvittelenko? Luenko vääriä uutisia? Vai luenko niitä vain väärin?

 

Siirtolaisuus – tai työperäinen maahanmuutto, millä nimellä sitä halutaankaan sitten kutsua - on sitten täysin erillinen asia. Sitä ei mielestäni pitäisi sotkea lainkaan humanitaarisen maahanmuuton (pakolaiset, turvapaikanhakijat) kysymyksiin, vaikka jotkut näyttävät halukkaasti niin tekevän. En epäile, etteikö Suomikin viimeistään taloustilanteen parantuessa tarvitsisi uutta verta muualta. Mutta tällaisessa tilanteessa Suomen valtion tulisi olla taho joka päättää sen, kuka siirtolaiseksi hyväksytään, ja kuka ei. Moni maa maailmassa näin toimiikin. Esimerkiksi puolitoistavuotta sitten Libanonissa työskennellessäni Kanadalla oli maassa meneillään jonkinlainen potentiaalisille siirtolaisille suunnattu kamppanja. Mainostivatkin ihan. Ja miksikäs ei - jos työvoimaa tarvitaan eikä sitä kotimaassa ole, miksei rekytoitaisi ulkomailta. Näin voisi Suomikin tarpeen vaatiessa toimia. Pääasia on, että prosessi olisi halittu. Nykytilanne siirtolaisvirtojen osalta ei Euroopassa oikein näytä sitä millään muotoa olevan.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä varsinaiselle ongelmalle Syyriassa ja muilla kriisialueilla? Tämä on laaja kysymys ja varmasti ihan oman kirjoitelmansa aihe. Tarjoaisin lääkkeeksi jo tutuksi käynyttä mantraa hädänalaisten auttamisesta lähialueillaan. Ideealimailmassa kansainvälinen yhteisö rakentaisi kriisialueen lähelle laadukkaita pakolaisleireijä, joilla sitten kriisin pitkittyessä voitaisiin käsitellä turvapaikkahakemuksia myös kolmansiin maihin hallitusti ja siten, että kokonaiset perheetkin pääsisivät prosessiin mukaan. Tämän tyyppistä mallia maalailee Iltalehden blogissaan geopolitiikan tutkija Alan Salehzadeh. Siihen on helppo yhtyä. Kuvatussa järjestelmässä turvaan pääsisivät paremmin myös naiset ja lapset, eivät vain hyväkuntoiset parhaassa iässään olevat miehet, nuo sukulaissieluni.

 

Mutta se olisi ideaalimailmassa se. Euroopan nykyisen kaoottisena näyttäytyvän siirtolaistilanteen ainoita hyviä puolia lienee, että se on herättänyt. Jotain on oikeasti pakko tehdä. Haasteita on pakko ruveta ratkomaan Unionin tasolla. Enää jokainen maa ei voi vain vetää kotiin päin.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

On selvää, että koko maahanmuuttoasian termistö on monille täysin tuntematon käsite.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Löperöä kielenkäyttöä harjoittava Suomen media on menettänyt täysin uskottavuutensa yleisön silmissä valehtelemalla jatkuvasti ja röyhkeästi päin naamaa.

Aivan kuten Tomi blogissaan kirjoittaa, valtaosa painetun median otsikoista koskee jatkuvasti "pakolaisia" henkilöistä, joiden suojelun tarvetta kukaan ei ole ehtinyt selvittää. Sähköisten tiedotusvälineiden uutisissa sama valehtelu jatkuu reaaliaikaisena kerrasta toiseen.

Journalismin alkuperäinen tehtävä, pyrkimys totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, on heitetty yli laidan ja sopulien lailla toimittajat ovat yhtyneet hengästyneiden läähättäjien kuoroon, joka TV:n yhtämittaisissa taivastelupaneeleissa puhuu konekivääritahtia toistensa päälle. Tunteissa läyryäminen on kyllä tullut hyvin selväksi, mutta itse faktat ja niiden tarkistaminen ovat aivan miten sattuu. Ammattitoimittajien uutiset ovat muuttuneet tunneperäisten mielipidekirjoitusten puuroksi.

On valtaisa kuilu uutisjuttujen tekstin ja yleisön kommenttien kesken siellä, missä toimitukset eivät sensuroi lukijoidensa "vääriä" mielipiteitä.

Toimituksen poiminnat