*

havaintojamatkanvarrelta

Ajatuksia Yhdysvaltain presidentin esivaaleista, Trumpista ja Clintonista

 

Kuluvalla viikolla viimeiset Trumpin kilpailijat luovuttivat. Näyttää vahvasti siltä, että repubikaanien ehdokas tulevissa presidentivaaleissa tulee olemaan kiinteistösijoittaja ja tosi-tv -tähti Donald Trump. Ellei sitten puoluekokouksessa tehdä jotain merkillistä keikausta, joka sekin käsittääkseni on yhä mahdollinen. Todennäköinen se ei kuitenkaan taida olla. Republikaanien kenttä on puhunut sangen voimallisesti. Perinteiset poliitikot eivät meillytä. Olisi ehkä liian räikeä temppu ohittaa kentän ääni ja käyttää jotain porsaanreikää jotta ehdokkaaksi saataisiin joku enemmän puoluejohtoa miellyttävä ehdokas. Trumphan on kuitenkin melkoista myrkkyä republikaanieliitille. Kukaan ei oikein tiedä, mitä mies seuraavaksi keksii. Rahallakaan häntä ei pysty ohjailemaan, koska hän käyttää kampanjassa omaa varallisuuttaan suurlahjoittajien vaalirahan sijaan.

Demokraattien puolellakin peli näyttää sangen selvätä, vaikka asetelma muistutti paljolti republikaanien vastaavaa. Vastakkain olivat valtarakenteet haastava musta hevonen Sanders ja perinteistä puoluepolitiikkaa edustava Hilary Clinton. Päin vastoin kuin republikaaneilla, demokraateilla pelin näyttää kuitenkin voittavan läpeensä poliittisen pelin ja lehmänkauppojen kyllästämä - ja niissä perin kokenut - Clinton.

Kuuntelin Youtubesta useimmat ehdokkaiden väliset viralliset esivaaliväittelyt. Täytyy tunnustaa, että keskityin republikaaneihin. He nimittäin olivat paljon viihdyttävämpää seurattavaa kuin demokraattien vastaavat, jotka luvalla sanoen olivat hieman tylsiä. Lukuisten republikaaniehdokkaiden toistensa - ja välillä myös väittelyä vetävien toimittajien - solvaaminen oli mitä parasta viihdettä. Moni tosi-tv -ohjelma kalpenee moisen rinnalla.

Republikaanien ehdokaskavalkadi oli kieltämättä sangen värikäs. Viimeisenä kisasta pois jättäytynyt ja käytännössä ehdokkuuden Trumpille luovuttanut John Kasich nousi joukosta esille oikeastaan ainoana järkevänä ja positiivisessa mielessä perinteisenä poliitikkkona. Konservaativi mies toki on, mutta väittelyistä muodostuneen kuvan perusteella kuitenkin järkevä ihminen, päin vastoin kuin kilvassa parhaiten menestyneet Trump ja Cruz.

Marco Rubio sinnitteli myös sangen pitkälle, ja olisi kaiketi ollut ehdokkaana eniten republikaanieliitin mieleen. Nuorehko mies näyttää edustavalta ja olisi epäilemättä tehnyt kaiken, mitä suuri raha ja pankit häneltä presidenttinä olisivat keksineet pyytää. Mutta kuten todettua, puoluekenttää ei tämä kirkasotsainen ja korporaatioiden kiltti poika miellyttänyt. Sen sijaan poliittisesti epäkorrekti markkinamies Trump miellytti.

Moni pitää yhä todennäköisemmältä näyttävää Trumpin valintaa republikaanien ehdokkaaksi järkyttävänä. Miehen valintaa maailman ainoan supervallan presidentiksi taasen suorastaan maailmanloppuna. Itse en tähän näkemykseen täysin yhdy. En nimittäin usko, että Trump uskoo itse juuri mitään möläytyksistään. Hyvin pätevänä markkinamiehenä hän antaa vain republikaaniyleisölle sitä, mitä tietää sen haluavan. Ja tulokset ovat vaikuttavia. Perinteisesti mies on ollut mielipiteissään sangen keskustalainen, ja esimerkiksi Clintonin pariskunnan ystävä ja rahallinen tukija. Cruziin verrattuna Trump on vaihtoehdoista huomattavasti pienempi paha. Cruz nimittäin on tulkintani mukaan oikeasti uskonnollinen fanaatikko ja pelottava mies. 

On kiinnostavaa nähdä, miten Trumpin lausunnot ja kampanja muuttuvat kun mies käy taisteluun Clintonia vastaan. Nyt miellytettävänä on republikaaniyleisön sijaan koko yhdysvaltain äänestävä kansa. Todennäköisesti mielipiteet siirtyvät merkittävästi maltilisempaan suuntaan. Trumpiahan tämä ei häiritse, sillä hän ei tunnu välittävän lainkaan puheidensa johdonmukaisuudesta.

Juuri tämä Trumpin poliittinen epäkorrektius tuntuu vetoavan kovasti moneen yhdysvaltain perinteiseen politiikkaan läpeensä kyllästyneeseen äänestäjään. Onhan joku vääräleuka todennut, että maassa on parhaat poliitikot, jotka rahalla saa, ja puolueitakin käytännössä vain yksi, jossa on kaksi eri siipeä. Suuren rahan puolue. Kongressin ja politiikan arvostus on ollut ennätysalhaalla Obaman kauden aikana. Maan johtaminen ei ole tuntunut kiinnostavan ketään, tärkeintä on ollut poliittinen kähmintä ja kaiken mahdollisen Obaman hallinnon ehdottaman systemaattinen vastustaminen, riippumatta siitä, olisivatko sanotut päätökset olleet amerikkalaisille hyväksi vai eivät. Tämän leipääntymisen manifestaatioita taitavat olla sekä Trump että Sanders.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ajat olisivat vielä mielenkiintoisempia, jos Sanders kykenisi vielä jollain merkillisellä keinolla voittamaan Clintonin ja varsinaisissa vaaleissa olisivat vastakkain perinteisen valtapolitiikan ulkopuoliset ehdokkaat Sanders ja Trump. Ehkä tämä herättäisi molemmat valtapuolueet ajattelemaan asioita uusiksi.

Tosin Trumpin valinta ehdokkaaksi lienee jo järkyttänyt syvästi republikaanipuoluetta, joka kieltämättä jo on sisäisessä kriisissä. Sillä on peiliinkatsomisen paikka, jonka nohevimmat puoleen vaikuttajat ovat jo ymmärtäneet. Saman soisi tapahtuvan demokraateillekin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Jos katsomme presidenttien puoluetaustaa ja puolueen menestymisen kestoa, varapresidentin asemasta presidentiksi nousseen Gerald Fordin jälkeen, pisimmän yhtenäisen jakson vetävät republikaanit Ronald Reaganin kahden kauden ja sen perään Bush seniorin yhden kauden jaksolla päälle, eli yhteensä 12 vuotta Jimmy Carter kompastui aikoinaan Iraniin ja myöhemmin Bush senior Irakiin.

Presidentti Clintonin voitot vaaleissa olivat selvät ja demokraattien jatkokin näytti hyvältä, kunnes seksiskandaali toisella kaudella ryvetti Presidentin. Juniori Bushin ja Al Goren vaalitaisto päättyi äänestyslippujen tulkintaan ja oikeuden päätökseen, missä konservatiivit olivat enemmistönä. Al Gore sai yli puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin jr Bush, mutta jäi rannalle. Oikein?

Nyt ensimmäisen värillisen presidentin seuraajaksi on tyrkyllä nainen poliittisen käytännön ytimestä. Hilary Clinton voi saavuttaa tavoitteensa. Vaikka Donald Trump todennäköisesti muuttaa viestintäänsä, hän on loukannut naisia, latinoja ja muita vähemmistöjä. Sori siitä ei ehkä riitä, eivätkä republikaanitkaan oikein osaa asemoitua arvaamattoman Trumpin taakse. Mielenkiintoiset vaalit silti tulossa.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

USAn vaalijärjestelmä on hullu, koska (melkein) kaikissa osavaltioissa eniten ääniä saanut ehdokas saa puolelleen kaikki valitsijamiehet. Tämä mahdollisti GW Bushin voiton Goresta; toki asiaa auttoi myös veljen kuvernööriys vaa'ankieliosavaltiossa Floridassa.

Toinen vaalijärjestelmän huono puoli on, että varsinaisessa vaalissa voi käytännössä olla vain kaksi pääehdokasta, jotka valitaan monessa suhteessa epämääräisten ja voimia kuluttavien esivaalien yhteydessä. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolia valitsijamiesten änistä, presidentin valinta menee muistaakseni kongressille. Ylimääräiset ehdokkaat vain sekoittavat tilannetta ja nakertavat jommankumman pääehdokkaan kannatusta, kuten Ralph Nader teki aikoinaan Gorelle.

Esimerkiksi nyt olisi mielenkiintoista, jos varsinaisissa vaaleissa ehdolla olisivat sekä Trump, Cruz, Clinton että Sanders, ja sitten katsottaisiin, ketkä pääsevät toiselle kierrokselle. Ehdottaisin siis amerikkalaisille Ranskan tai Suomen malliin siirtymistä, mutta eivät he taida näitä US:n kommentteja lukea.

Käyttäjän havaintojamatkanvarrelta kuva
Tomi Tölli

Olli,
totta, USA:n vaalijärjestelmä on toden totta sekava, eikä kovin demokraattinen. Kaiken lisäksi äänestäjäksi pitää rekisteröityä, jonka takia verraten pieni osa kansasta lopulta vaaleissa äänestää. Valitsijamiesten takia monella vähäväkisellä osavaltiolla on myös kohtuuttoman paljon valtaa verrattuna vaikkapa Kaliforniaan, joka taitaa olla hyvin demokraattinen. Tämä on tainnut perinteisesti hyödyttää republikaaneja, jotka siksi kynsin ja hampain taistelevat kaikkia vaalijärjestelmän muutoksia vastaan.

Lisäehdokkaat tosiaan sotkevat pakkaa. Ross Perot taisi kanssa keikauttaa yhdet vaalit demokraattien eduksi aikanaan. Kiintoisaa tosiaan olisi, jos vaaleissa olisivat vastakkain esittämäsi neljä ehdokasta. Tällöin veikkaan, että toisella kierroksella kansa joutuisi - tai pääsisi - valitsemaan Trumpin ja Sandersin välillä. Sen verran antipatioita Clintonkin valistuneissa demokraattipiireissä herättää.

Käyttäjän havaintojamatkanvarrelta kuva
Tomi Tölli

Eero, hyviä pointteja. Taitaa tosiaan olla hyvin harvinaista, että presidentti tulisi samasta puolueesta edes kolmen kauden ajan. Jos nyt pitäisi ennustaa, uskon itsekin että tällä kertaa demokraatit siihen pystyvät, ja Hilary tulee vaalit voittamaan. Trump yksinkertaisesti herättää liikaa antipatioita liian monessa.

Tosin kovaa kyytiä tulee Clinton Trumpilta saamaan, koko rahan edestä. Mielenkiinnolla odotan noita varsinaisia vaaliväittelyitä.

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Oli Yhdysvaltain tuleva presidentti kuka tahansa, niin hänen kanssaan on tultava toimeen. Suomi ei lopeta yhteistyötä USAn kanssa presidentti Trumpin ikävien puheitten takia ja taatusti Saulille kelpaisi kutsu Donaldin isännöimään Valkoiseen Taloon.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän havaintojamatkanvarrelta kuva
Tomi Tölli

Kyllä, niin taitaa kelvata. Eipä taida maailmalla olla muitakaan valtioita, jotka noin vain katkaisisivat välinsä Jenkkeihin vain sen takia, että presidentiksi satuttaisiin valitsemaan Trump.

Ja kuten totesin, en usko että tuollainenkaan lopputulema maailman loppu olisi. Trumpin politiikka olisi varmaankin todellisuudessa aika keskustalaista. Vaaramomentti olisi enemmänkin miehen olematon kokemus politiikasta. Toivoa sopii, että jos noin käy, Trump on kyllin fiksu valitsemaan esikuntaansa kokeneet ja järkevät avustajat.

Toimituksen poiminnat