*

havaintojamatkanvarrelta

Maahanmuuttokritiikki

Maahanmuuttomyönteisen vaikea elämä

Mä oon omasta mielestä ihan tavallinen vaikka mä tykkään käyttää klubitakkia enkä pidä risasia farkkuja. Ehkä mä myös ajattelen muiden mielestä liikaa, kun mä en rupee koskaan vouhkaamaan kaiken maailman muoti-ilmiöiden ja idolien perässä. Nytkin kun puolet kiihkoo maahanmuuttoo vastaan ja toiset puolesta, mä vaan ihmettelen, miks ne vouhkaa, kun mun mielestä siitäkin voisi vaan kerätä tietoo ja pohdiskella kouhotuksen sijaan parhaita toimintatapoja.

Suomeen on syntynyt ensimmäinen no-go-zone

Niin sanotun maahanmuuttokriittisen liikkeen suurin ongelma Suomessa on ollut se, että huolimatta yli 32 000 turvapaikanhakijan tultua Suomeen heti perussuomalaisten noustua hallitukseen vuonna 2015, ei Suomeen ole vieläkään saatu niin sanottua no-go-aluetta epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan näyteikkunaksi.

No-go-zonen epämääräisellä käsitteellä tarkoitetaan sellaista aluetta, jonne viranomaiset miettivät kahteen kertaan, että kannattaako sinne mennä.

Maahanmuuttokriittisiä juttuja

 

Ensin terminologiasta. En pidä lainkaan termistä ”maahanmuuttokriitikko”. Mielestäni sillä on julkisessa keskustelussa selkeän negatiivinen konnotaatio. Maahanmuuttokriitikko on sellainen vähän yksinkertainen juntti, joka katselee taaksepäin ja haikailee johonkin perämetsäläiseen menneeseen maailmaan, jota ei edes ikinä ollut olemassa. Sellaiseen, jossa ei ollut EU:ta, euroa eikä ulkomaalaisia. Suomi oli vain suomalaisille ja kaikki oli paremmin. Sinivalkotaivas hohti turvaa alleen. Sellaisesta haaveilee maahanmuuttokriitikko.

Vasemmistolainenkin saa nyt ajatella filosofisesti

Yleisradion uutissivut julkaisivat eilen Slavoj Žižekin hiljattain suomennettua kirjaa Uusi luokkataistelu – Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt mainostavan jutun, jonka on kirjoittanut Jakke Holvas.

Että saattoi taas maahanmuutto yllättää

Ylläripylläri! Nyt on maahanmuuttoa palvovilla, rakastavilla ja alati lisää halajavilla hyvä tilaisuus pympsähtää hämmästyksestä pepulleen, sillä eilen julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa EU-kansalaisista ei halua enää maahanmuuttoa muslimimaista. 

Nyt on vihapuhe lähellä, ihan kielen päällä

Yleisradion toissapäiväinen Vihapuhe-ilta antoi näyttöä ainoastaan siitä, millaiseksi maahanmuutto-ongelmia koskeva keskustelu ajautuu ilman meitä. – Kyllä, nimenomaan ilman meitä: tieteellisiä ja kriittisiä asiantuntijoita. Keskustelussa tehtiin kaikki mahdolliset argumentaation virheet.

Mikrotason kasvokkaisiin kohtaamisiin liittyviltä ja tunteisiin vetoavilta tasoilta koetettiin johdella argumentteja makrotason valtionpolitiikkaan maahanmuuton oikeuttamiseksi ja sananvapauden suitsimiseksi.

Ken kurinpalautuksetta elää, se kunniatta kuolee

Kaikki kuolemat eivät ole samanarvoisia. Tämä tuli melko selväksi käytyäni Jimi Joonas Karttusen pahoinpitelypaikan ohi. Suomen Vastarintaliikkeen kohtaaminen johti siihen mitä on pelätty.

Rasistit Pekkoina ja Pätkinä?

 

Joskus käänteispsykologia on ihan  kelpo vaihtoehto silmien avaamiseksi :


 

 

 

https://









​Niin?

 

Miksi "suvakit" eivät kestä asiallista ja mietoa maahanmuuttokritiikkiä?

Melko usein korostetaan että maahanmuuttokritiikki tulisi erottaa rasismista ja syrjinnästä. Ja että täät eroa ei tunnisteta. Ja miten epäreilua ja mukasuvaitsevaista tämä kaikki on. Korostuksena on se, että ”suvakit” eivät ole asiallisia. Eivät salli kritiikkiä lainkaan. Syytös tai väite on yleinen. Ja ilmeisesti näin ”näin nämä asiat koetaan”. Riikka Slunga-Poutsalon relativismissa tämä on ikään kuin tosiasia, kieli joka luo todellisuutta.

Suomalainen ja ylpeä siitä

Hesari tarjosi mielenkiintoisen haastattelun kirjailija Jari Tervosta. Yritin ohittaa tämän olankohautuksella mutta en pystynyt. En vain pystynyt. Tässä muutama kommentti.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä